Eurooppalaisten lentomatkustajien oikeuksien uudistus etenee, mutta lentoyhtiöiden edustajat varoittavat, että tuorein EU261-kompromissi voi nostaa kustannuksia, lisätä valitusten käsittelyä ja heikentää eurooppalaisten lentoyhtiöiden asemaa suhteessa EU:n ulkopuolisiin kilpailijoihin. Kiista nostaa jälleen esiin yhden ilmailupolitiikan vaikeimmista kysymyksistä: miten suojella matkustajia ilman, että häiriötilanteiden hallinnasta tulee liian kallista.
Toimiala toivoi selkeämpiä sääntöjä
EU261-asetus on määrittänyt eurooppalaista lentomatkustamista jo vuosien ajan asettamalla korvaus- ja huolenpitovelvoitteita lentojen viivästyessä tai peruuntuessa. Lentoyhtiöt ovat pitkään väittäneet järjestelmän olevan liian monimutkainen, altis riitelylle ja huonosti linjassa häiriöiden todellisten operatiivisten syiden kanssa. Viimeisimmän uudistuksen odotettiin selkeyttävän sääntöjä, mutta lentoyhtiöiden edustajien reaktio on ollut jyrkän kriittinen.
Saksan lentoyhtiöiden edustajajärjestö BARIG katsoo, ettei neuvoteltu kompromissi tuo toimialan toivomaa oikeusvarmuutta tai hallinnollista sujuvuutta. Järjestön kritiikki kohdistuu korvausten aikarajoihin, teknisiin häiriöihin, valitusten käsittelyyn sekä kumuloituvaan kustannustaakkaan, jonka kanssa lentoyhtiöt jo kamppailevat Saksassa ja eri puolilla Eurooppaa.
Miksi lentoyhtiöt ovat huolissaan
Lentoyhtiöiden huoli ei rajoitu vain korvausten maksamiseen. Yhtiöt huomauttavat, että säännöt voivat jättää liian vähän liikkumavaraa monimutkaisten häiriötilanteiden operatiiviseen ratkaisemiseen, erityisesti silloin, kun tilanteeseen liittyy lentokoneiden korjauksia, miehistöjen siirtoja, korvaavia koneita tai lennonjohdon viivästyksiä. Keskipitkän tai kaukolennon häiriö voi heijastua nopeasti koko reittiverkostoon, ja huolenpidon sekä korvausten kulut voivat kasvaa silloinkin, kun lentoyhtiö ei voi vaikuttaa häiriön alkuperäiseen syyhyn.
Toimiala muistuttaa myös, että korkeammat matkustajaoikeuksiin liittyvät kulut eivät ratkaise Euroopan rakenteellisia operatiivisia ongelmia. Lentoyhtiöt nostavat edelleen viivästysten merkittävimmiksi syiksi lennonjohdon kapasiteetin, sirpaloituneen ilmatilan ja lentoasemien infrastruktuurin. Tämän näkemyksen mukaan tiukemmat korvaussäännöt saattavat lievittää kuluttajien tuohtumusta häiriön sattuessa, mutta tekevät vain vähän itse häiriöiden vähentämiseksi.
Matkustajan näkökulmalla on yhä merkitystä
Vasta-argumentti on suoraviivainen: eurooppalaiset matkustajat arvostavat oikeuksia, joihin voi oikeasti vedota, sillä lentoliikenteen häiriöt ovat kalliita, stressaavia ja niistä viestiminen on usein puutteellista. Ilman vahvoja sääntöjä monilla matkustajilla olisi vain vähän konkreettisia keinoja puolustaa oikeuksiaan lentojen peruuntuessa, viivästyessä tai reititysten muuttuessa. EU261:stä on tullut yksi maailman tunnetuimmista lentomatkustajien suojamekanismeista juuri siksi, että se tarjoaa kuluttajille selkeän polun korvauksiin.
Tämä tekee uudistuksesta poliittisesti arkaluonteisen. Jos sääntöjä kevennetään liikaa, matkustajajärjestöt kokevat vaivalla saavutettujen oikeuksien heikentyvän. Jos sääntöjä tiukennetaan tai ne jätetään hallinnollisesti raskaiksi, lentoyhtiöt varoittavat kustannusten siirtyvän lopulta korkeampiin lippujen hintoihin, karsittuihin reitteihin tai varovaisempaan aikataulusuunnitteluun.
Verkostovaikutukset voivat olla todellisia
Lentoyhtiöiden merkittävin varoitus koskee lentoyhteyksiä. Jos eurooppalaiset lentoyhtiöt kohtaavat suurempia rakenteellisia kustannuksia kuin Euroopan ulkopuolisten solmukohtien kautta operoivat yhtiöt, kaukolentoliikenne voi siirtyä yhä enemmän Persianlahdelle, Turkkiin ja muihin vaihtoyhteyksien keskuksiin. Tämä riski koskee erityisesti Euroopan toissijaisia kaupunkeja, jotka ovat riippuvaisia verkostolentoyhtiöistä säilyttääkseen kaukolentoyhteytensä suurten solmukohtien kautta.
Uudistuskeskustelussa ei siis ole kyse vain juridiikasta. Kyse on kilpailukyvystä sellaisille toimijoille kuten Lufthansa Group, Air France-KLM, IAG ja SAS, jotka yrittävät tasapainoilla matkustajien odotusten sekä korkeiden polttoainehintojen, työvoimakustannusten, ympäristövelvoitteiden ja lentoasemamaksujen ristipaineessa. Seuraava vaihe näyttää, pystyykö Bryssel luomaan puitteet, joihin matkustajat luottavat ja joiden puitteissa lentoyhtiöt voivat todellisuudessa operoida.
