KLM varoittaa, että Alankomaat on ottamassa käyttöön Euroopan unionin korkeimman lentoveron vuodesta 2027 alkaen. Keskimääräisen veron odotetaan nousevan yli 40 euroon lähtevää matkustajaa kohden, kun EU:n keskiarvo on noin 5 euroa. Keskipitkän matkan reiteillä, kuten Turkkiin, Egyptiin ja Marokkoon, vero olisi 48 euroa lippua kohden, ja tietyillä kaukolennoilla se nousisi jopa 72 euroon. Tämä saattaa kuulostaa kuivalta talous- ja veropolitiikalta, mutta sillä on potentiaalia muodostua merkittäväksi lentoyhtiöiden ja lentoasemien strategiseksi käännekohdaksi.
Verouutinen, jolla on todellisia seurauksia lentoyhtiöille
Syy on yksinkertainen. Lentoyhtiöt eivät kilpaile vain lentokoneilla ja aikatauluilla, vaan myös palvelemiensa lentoasemien ja maiden kustannusrakenteella. Kun yksi maa erkaantuu kustannuksissa kauas naapureistaan, se voi alkaa muuttaa sitä, mistä matkustajat päättävät aloittaa matkansa. Juuri tästä seurauksesta KLM varoittaa.
Miksi tämä voi muuttaa matkustajien käyttäytymistä
KLM viittaa tutkimukseen, jonka mukaan monet hollantilaiset matkustajat harkitsisivat ulkomaisten lentoasemien käyttöä, mikäli verot nousevat entisestään. Uhka saattaa kuulostaa teoreettiselta, mutta Euroopassa se on poikkeuksellisen realistinen. Alueella, jossa on kattavat maaliikenneyhteydet ja useita solmukohtalentoasemia lähellä toisiaan, matkustajilla on usein vaihtoehtoja. Matkustaja, jonka mielestä Schiphol on muuttunut liian kalliiksi, saattaa alkaa vertailla Brysseliä, Düsseldorfia tai muita lähialueen lentoasemia tavalla, jota eristyneemmillä markkinoilla ei tehtäisi.
Asialla on merkitystä paitsi KLM:lle myös koko Alankomaiden ilmailuekosysteemille. Jos maasta karkaa riittävästi matkustajavirtoja muualle, ongelma ei rajoitu vain yhden lentoyhtiön tulokseen. Se voi heijastua lentoaseman kysyntään, reittien kannattavuuteen sekä perusteisiin säilyttää tai avata uusia kohteita. Siinä mielessä kyse on yhtä lailla saavutettavuudesta ja lentoyhteyksistä kuin verotuksesta.
Vastuullisuusargumentin puolustaminen vaikeutuu
On toinenkin syy, miksi tämä teema herättää huomiota. KLM huomauttaa, ettei ylimääräisiä verotuloja ohjata lainkaan ilmailualan kestävyyssiirtymään. Tämä kritiikki on painava, sillä matkustajaveroja on poliittisesti helpompi puolustaa silloin, kun ne voidaan kytkeä vihreään siirtymään tai ympäristöystävällisempään infrastruktuuriin. Jos politiikka näyttää sen sijaan pelkältä suoralta valtion tulonhankintakeinolta, lentoyhtiöt argumentoivat entistä hanakammin sen puolesta, että toimi heikentää yhteyksiä ratkaisematta taustalla olevia ympäristöhaasteita.
Tämä ei tarkoita, että KLM vastustaisi ympäristöpolitiikkaa sinänsä. Kyse on pikemminkin siitä, että lentoyhtiö pyrkii siirtämään keskustelun koordinaatioon, kilpailukykyyn ja siihen, pitäisikö yhden maan ottaa hinnoittelussa näin suuri pesäero muihin alueen maihin.
Mitä kannattaa seurata seuraavaksi
Todellinen kysymys kuuluu, jääkö tämä vain Alankomaiden sisäiseksi uutisotsikoksi vai kasvaako siitä osa laajempaa eurooppalaista keskustelua ilmailun verotuksesta. Jos Alankomaat asettaa veronsa huomattavasti naapureitaan korkeammalle, muut lentoyhtiöt ja lentoasemat seuraavat tarkasti merkkejä matkustajavuodosta ja reittien vääristymisestä. Tämä voi muuttaa tilanteen nopeasti ennakkotapaukseksi.
Matkustajille vaikutukset saattavat näkyä hyvinkin arkisissa asioissa: korkeampina lentohintoina, rajat ylittävänä lentoasemavertailuna ja mahdollisesti ajan mittaan suorien lentoreittien vähenemisenä, mikäli liikennevirrat muuttuvat. KLM:n varoitukseen liittyy oma lehmä ojassa, kuten lentoyhtiöiden ulostuloissa yleensä. Se on kuitenkin helposti ymmärrettävä. Kun lähtövero muodostuu moninkertaiseksi alueelliseen tasoon nähden, se lakkaa olemasta pelkkä pieni lisämaksu ja alkaa vaikuttaa suoraan koko markkinan kilpailuasetelmaan.
