Eurooppalaiset ilmailualan järjestöt vetoavat Euroopan komissioon, jotta EU:n lentoliikenteen päästökauppajärjestelmän (ETS) maantieteellistä soveltamisalaa ei laajennettaisi. Järjestöt varoittavat, että soveltamisalan laajentaminen saattaa laukaista kansainvälisiä vastatoimia. Kysymys kuulostaa tekniseltä, mutta se voi vaikuttaa lentoyhtiöiden kustannuksiin, kaukoliikenteen kilpailukykyyn, uusiutuvan lentopolttoaineen (SAF) rahoitukseen sekä eurooppalaisen ilmastotavoitteen ja globaalin ilmailudiplomatian väliseen poliittiseen tasapainoon.
Destination 2050 asettuu vastateloin
Aviation Week raportoi, että Euroopan keskeisiä ilmailualan toimijoita – kuten lentoyhtiöitä, lentoasemia, lentokonevalmistajia ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia – edustava Destination 2050 -allianssi on vedonnut EU-johtajiin, jotta ilmailun päästökaupan nykyistä maantieteellistä laajuutta ei laajennettaisi. Varoitus esitettiin avoimessa kirjeessä Euroopan komission puheenjohtajalle Ursula von der Leyenille sekä johtaville komissaareille.
Allianssi tukee tavoitetta saavuttaa nettonollapäästöt EU:sta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja EFTA-maista lähteville lennoille vuoteen 2050 mennessä. Vastustus ei siis kohdistu itse päästöjen vähentämiseen. Huolenaiheena on, että päästökaupan laajentaminen Euroopan talousalueen (ETA) sisäisten lentojen ulkopuolelle voisi herättää henkiin samanlaisen kansainvälisen vastareaktion, joka syntyi EU:n yrittäessä soveltaa järjestelmää laajemmin aiemmin.
Vuoden 2012 kiista varjostaa yhä keskustelua
Alan muistikuvat vuodelta 2012 ovat keskeinen syy nykyiseen varoitukseen. Kun EU aiemmin yritti ulottaa päästökaupan Euroopan ulkopuolelle suuntautuviin lentoihin, eurooppalaisten ulkopuoliset lentoyhtiöt ja hallitukset vastustivat sitä jyrkästi. Kiista kasvatti kauppapoliittisten vastatoimien riskiä, mukaan lukien uhkauksia, jotka olisivat voineet vaikuttaa eurooppalaisten lentokoneiden myyntiin.
EU päätyi lopulta niin sanottuun stop-the-clock-aikalisään, jolla järjestelmän kansainvälistä soveltamista rajoitettiin samalla, kun maailmanlaajuista lentoliikenteen päästöpolitiikkaa kehitettiin ICAOn CORSIA-järjestelmän kautta. Destination 2050 varoittaa nyt, että tämä poikkeuslupa päättyy vuoden 2026 lopussa ja voi johtaa automaattiseen laajentumiseen, mikäli päättäjät eivät ryhdy toimiin.
Lentoyhtiöt haluavat CORSIAn säilyvän globaalina viitekehyksenä
Allianssi argumentoi, että oikea ratkaisu kansainväliselle ilmailulle on vahvistettu CORSIA-järjestelmä EU:n ETS:n yksipuolisen laajentamisen sijaan. Tämä kanta heijastaa käytännön poliittista todellisuutta. Lentoyhtiöt toimivat rajojen yli, ja alueittain jyrkästi poikkeavat ilmastosäännöt voivat luoda kustannusvääristymiä, oikeudellisia kiistoja ja vastatoimien riskin.
Eurooppalaiset lentoyhtiöt eivät vaadi vapaalippua ilmastokustannuksista. Ne toivovat sääntelykehystä, jonka ne uskovat säilyvän maailmanlaajuisesti johdonmukaisena. Jännite piilee siinä, että CORSIAa on usein kritisoitu alueellisia hiilenhinnoittelujärjestelmiä heikommaksi, kun taas lentoyhtiöt katsovat pirstaloituneiden alueellisten ratkaisujen muodostuvan kaupallisesti ja diplomaattisesti epävakaiksi.
SAF-rahoitus on väittelyn ytimessä
Kirjeessä vaaditaan myös ilmailuun liittyvien päästökauppatulojen sijoittamista takaisin ilmailun päästövähennyksiin. Tämä näkökulma on tärkeä, sillä eurooppalaiset lentoyhtiöt kohtaavat jo nyt kasvavia uusiutuvan lentopolttoaineen velvoitteita ReFuelEU Aviation -asetuksen myötä. SAF on edelleen huomattavasti perinteistä lentopetrolia kalliimpaa, ja sen tarjonta on yhä rajallista.
Jos lentoyhtiöt maksavat enemmän päästökauppaan ja samalla enemmän pakollisesta uusiutuvasta polttoaineesta, ne toivovat osan näistä tuloista palautuvan siirtymän tekemiseksi toimivaksi. Allianssi toivoo erityisesti tukea SAF-ostosopimusten taloudellisiin ehtoihin, uuteen lentokone- ja moottoriteknologiaan sekä ilmailulle suurempaa roolia ETS-innovaatiorahastossa.
Miksi matkustajien ja kanta-asiakkaiden tulisi välittää?
Päästöpolitiikka saattaa tuntua kaukaiselta matkustajakokemuksen näkökulmasta, mutta lopulta se heijastuu lippujen hintoihin, reittien kannattavuuteen ja reittiverkostopäätöksiin. Mikäli eurooppalaiset lentoyhtiöt joutuvat maksamaan kaukolennoillaan olennaisesti korkeampia kustannuksia kuin Euroopan ulkopuoliset kilpailijat, se voi vaikuttaa hinnoitteluun, lentovuoroihin ja jopa siihen, mitkä reitit säilyvät kaupallisesti elinkelpoisina.
Kanta-asiakkaille asialla on merkitystä myös siksi, että lentoyhtiöallianssit ja kanta-asiakasverkostot nojaavat kaukoliikenteen yhteyksiin. Päästökaupan soveltamisalaa koskeva poliittinen vääntö voi määrittää sen, miten eurooppalaiset lentoyhtiöt kilpailevat Persianlahden, Aasian ja Pohjois-Amerikan lentoyhtiöiden kanssa tulevina vuosina.
Euroopalla edessään vaikea tasapainoilu
Eurooppa haluaa ilmailun vähentävän päästöjään aiempaa nopeammin, eivätkä lentoyhtiöt voi uskottavasti vastustaa tätä suuntaa. Tuore varoitus kuitenkin osoittaa, että ala asettaa rajat sille, miten nämä kustannukset vyörytetään kansainväliselle kentälle.
EU:n lentoliikenteen ETS-keskustelun seuraava vaihe asettaa päättäjät testiin: kyetäänkö ilmastopaine pitämään yllä ilman kauppasotaan ajautumista? Lentoyhtiöiden mielestä toivottu vastaus on maailmanlaajuinen hiilen hinnoittelu CORSIAn kautta yhdistettynä suorempaan tukeen SAF-polttoaineille ja teknologialle. EU:lle haasteena on varmistaa, ettei kunnianhimo johda eristäytymiseen.
