Kiinan kerrotaan hidastaneen Airbusin lentokonetoimitusten lopullisia hyväksyntöjä samalla, kun Eurooppa jatkaa COMAC C919 -koneen pitkää tyyppihyväksyntäprosessia. Kiistassa ei ole kyse vain valmistajan ja viranomaisen välisestä väännöstä. Se vaikuttaa koneitaan odottaviin kiinalaisiin lentoyhtiöihin, Airbusin toimitustavoitteisiin sekä laajempaan kysymykseen siitä, miten poliittista painoarvoa käytetään hyväksi matkustajalentokonemarkkinoilla.
Miksi toimitusviivästyksillä on väliä
Bloombergiin viittaavien markkinatietojen mukaan Kiina on viivästyttänyt hyväksyntöjä, joita vaaditaan Airbus-koneiden ottamiseksi liikennekäyttöön. Tilanteen kerrotaan koskevan lähes 20 lentokonetta. Lentokonetoimituksia pidetään tavallisesti teollisina merkkipaaluina, mutta lentoyhtiöille ne ovat reittiverkoston perusedellytyksiä. Kapearunkokoneen viivästyminen voi tarkoittaa lentojen vähentämistä, vanhemman kaluston hitaampaa korvaamista tai heikompaa joustovaraa matkustushuippujen aikana.
Kiinalaiset lentoyhtiöt ovat rakentaneet kasvuaan sekalaivaston varaan, johon kuuluu Airbusin ja Boeingin koneita sekä kotimaassa valmistettua COMAC C919 -konetta. Jos tuontikoneet sotkeutuvat tyyppihyväksyntäpolitiikkaan, laivastosuunnittelusta tulee entistä vaikeammin ennakoitavaa. Epävarmuus osuu hetkeen, jolloin lentokoneiden saatavuus on maailmanlaajuisesti muutenkin kireää.
COMAC C919:n merkitys taustalla
C919 on Kiinan merkittävin kotimainen matkustajakone, joka on suunniteltu kilpailemaan kapearunkomarkkinoilla Airbus A320neo -perheen ja Boeing 737 MAXin hallitsemassa luokassa. Kone lentää jo reittiliikenteessä Kiinassa, mutta sen kansainvälinen laajentuminen riippuu ulkomaisista tyyppihyväksynnöistä. Euroopan hyväksyntä olisi merkittävä askel, sillä se voisi viimein antaa COMACille mahdollisuuden markkinoida konetta uskottavammin kotimarkkinoidensa ulkopuolella.
Euroopan lentoturvallisuusviranomainen on arvioinut konetta, mutta sertifiointi ei tapahdu nopeasti. Uudet lentokoneohjelmat joutuvat tarkan suurennuslasin alle, ja C919:n globaalit tavoitteet riippuvat siitä, pystytäänkö viranomaiset, lentoyhtiöt, leasingyhtiöt, vakuuttajat ja matkustajat vakuuttamaan siitä, että kone täyttää vakiintuneet kansainväliset standardit.
Lentoyhtiöt puun ja kuoren välissä
Tilanteen hankaluus piilee siinä, että lentoyhtiöt saattavat joutua kärsimään kiistasta, johon ne eivät itse voi vaikuttaa. Kiinalaiset lentoyhtiöt tarvitsevat koneita vastatakseen koti- ja ulkomaiseen kysyntään. Airbus tarvitsee sujuvasti eteneviä toimituksia. COMAC tarvitsee viranomaisedistystä ulkomailla. Eurooppalaisten viranomaisten puolestaan on säilytettävä turvallisuususkottavuutensa. Jokaisella toimijalla on omat intressinsä, ja itse lentokoneista tulee neuvottelujen pelinappuloita.
Matkustajille tämä ei välttämättä näy yksittäisinä peruttuina reitteinä. Todennäköisemmin se heijastuu kapasiteetin hitaampana kasvuna, koneiden vaihtumisena toisiin konetyyppeihin sekä paineena lentää vanhemmalla kalustolla suunniteltua pidempään.
Lentokonepolitiikan uusi aikakausi
Lentokonemarkkinoihin on aina liittynyt politiikkaa, mutta nykyhetki tuntuu aiempaa kärjistyneemmältä. Sertifioinnit, toimitushyväksynnät, kauppajännitteet ja teollisuusstrategiat kietoutuvat toisiinsa. Aiemmin lentoyhtiöt valitsivat koneensa pääasiassa taloudellisuuden, toimintamatkan, matkustamotarpeiden ja saatavuuden perusteella. Nämä tekijät ovat edelleen tärkeitä, mutta sääntelyyn liittyviä ja geopoliittisia riskejä on yhä vaikeampi sivuuttaa.
Kiinan uutisoidut viivästykset Airbus-hyväksynnöissä osoittavat, miten nopeasti tekninen prosessi voi muuttua strategiseksi. Airbusille, COMACille ja koneita odottaville lentoyhtiöille kyse ei ole enää pelkästään siitä, kuka rakentaa parhaan kapearunkokoneen, vaan siitä, kuka kykenee toimittamaan lentokoneita perille yhä politisoituneemmassa ilmailujärjestelmässä.
